"now comes the mystery." -henry ward beecher

sain tiistaina luettuu loppuun Looking For Alaskan, John Greenin aivan mahtavan kirjan. vaikka se onkin kauhee common white girl-tägi, mun oli pakko lukee se alkuperäiskielellään koska aika huimastihan tota on ylistetty JNE, ja pakko sanoo et hiljaiseks veti. kirjan päähenkilö oli obsessoitunu kuuluisien henkilöiden viimeisistä sanoista ja niiden ulkoo muistamisesta, ja itse asiassa mä aloin niitä netistä lukee. tähän mennessä mun  lemppareita on jo ennestä tutut Kurt Cobainin sanat itsemurhakirjeessään. Kurt on muutenkin mulle iso idoli ja todella rakas. ihastuin myös Henry Ward Beecherin otsikossaki mainittuihin sanoihin, ja myös edellämainitussa kirjassa useesti mainitun Simón Bolívarin sanat tarttuivat tiukasti mieleen.

en tässä lähiaikoina olekaan kovin muuta tehnyt kuin lueskellu, kuunnellu tosi paljon Nina Nesbittin musiikkia (jonka debyyttilevy on muuten just julkaistu, käykää spotifystä tai jostain kuuntelee jos fiiliksiä on, levyn nimi on Peroxide) ja tehny läksyi. oon myös tainnut vahingos valvoa laittoman myöhään, ja oon heränny inhottavasti joko todella aikasin tai sit tosi paljon liian myöhää. kuviakaan ei oo tullut otettua paljon, joten tyytykää noihin että ei aivan täydellisen tylsä tekstiposti tääkään olisi. sORI

tylsä sunnuntai

iskä tuli eilen San Fransiscosta kotiin (ja toi mulle tuon ihanan t-paidan tuolla pari kuvaa ylöspäin tuliaiseks JFKssa pysähtyessään), ja sisko muuttaa parin päivän päästä ulkomaille. mä sen sijaan voittelen karkkireppuja paikallisten kauppojen arvonnoista ja leivon epämääräsiltä näyttäviä mustikkapiirakoita. seems legit. oon tässä saanut kiinniteltyä ikkunoihin noita söpöjä pikku lintuja ikkunoihin ja taiteillut oikein mahtavan hienot nudekynnet, aivan ihanaa. oon myös syöny järjettömästi ja yrittänyt motivoitua äikän aineen kirjottamiseen, mutta kun tuota edistystä ei oikein tunnu näkyvän. läksyjäkin pitäis tehdä, mutta silti mä istun tässä kattoen skinsiä. hups. eikös sitä väitetä että sunnuntai on lepopäivä?
huomasin muuten että tää blogger pilaa kuvien laadun todella pahasti, ja pyydän sitä paljon anteeksi.

this is how it starts

jotta uuden blogin aloittaminen ois mahollisimman tuskasta ja tylsää, tässä alussa varmaan pitäis olla todella epämääräinen ja turha kuvaus blogin kirjoittajasta. (= minusta). koska oon laiska luonnostaan, en todellakaan jaksa kirjoittaa tähän itsestäni mitään tiedostaen ettei tätä kukaan lue kuitenkaan, mutta jos teitä kiinnostaa, kysykää mitä haluatte. uskon tosin myös, että kaikki tarpeellinen mitä teidän tulee musta tietää selviää kyllä ajan kanssa postauksistakin, joten eiköhän se siitä. en tuu postailemaan tänne kamalan usein, mutta millon nyt sanottavaa löytyy ja kuvia on postattavaks. ♥♥ haleja