mä oon kyllästynyt siihen että mä en ole. miksi? miksi en voisi olla? 

kaikki on ihan mun omaa syytä. olen kyllästynyt siihenkin. olen kyllästynyt pettämään odotuksia, olen kyllästynyt turhautumiseen, olen niin kyllästynyt itseeni ja olen kaikista eniten kyllästynyt pelkäämään. miksi mä en ole ystävä enkä tärkeä? miksi mä en ole viisas, miksi mä olen vihainen? miksi mä olen allapäin? miksi mä en ole juuri niitä asioita, joita mä toivon olevani? miksi olen mitä en tahtoisi?

luulin että elämässä saisi valita, luulin niin että ovet oli avoinna ja luulin että mua tervehdittäisiin iloisena. niin monet asiat on imenyt musta energiaa ja niin monet asiat aiheuttaa verta. ja mä en voi enää lopettaa sitä, en enää voi, en pysty. mä tarvitsen jonkun auttamaan mua, mutta tämä kaikkien rakastama salaperäinen joku ei ole olemassakaan, toisin kuin mä. mä olen olemassa. vihaan sitä, että toivon etten.

mä olen pahoillani jos sä luet tätä. mua vihastuttaa ja mä haluan purkaa tekstiä ulos mun kallosta, jotta ne hemmetin sanat ei jyskytä korvien välissä veren suhinan ohella niin etten saa välillä henkeä. anteeksi.

I’ve been dancing with the devil, I love that he pretends to care

 Istuin autossa nelisen tuntia, nousin laivaan ja matkustin Suomenlahden toiselle puolelle toisena päivänä maaliskuuta, maanantaina. Minä ja kolme perheenjäsentäni vietettiin maanantai-tiistai-yö hotellissa Tallinnan keskustassa. Maanantai-iltana kävimme vaan syömässä, ja tiistaina minä ja sisko seikkailtiin kaupoilla. Seuraava kuva on näkymä maagisen mahtavasta hotellihuoneesta, joka minä ja mun sisko jaettiin.

 Von Krahli Aed, Tallinna
Tallinnaan saavuttuamme me lähdettiin syömään, ja mun sisko ja hänen poikaystävänsä olivat käyneet syömässä Von Krahli Aedissa vuosi sitten syksyllä, ja samaan paikkaan me lähdettiin sitten. Von Krahli Aed oli uskomattoman viihtyisä ja kaunis (pieni) ravintola vanhankaupungin sydämessä. Ruoka oli herkullista! Itse söin alkuruoaksi kalakeiton, pääruoaksi kalaa kurpitsapyreen, pinaattikastikkeen ja salaatin kanssa ja jälkiruoaksi omenapaistosta vuohenpiimäjäätelön kanssa. Kaikki ruoat listoilla vaikuttivat mahtavilta, mutta koska en ole kovin sisällä kasvisruoasta ja olen päättänyt aktiivisesti vähentää lihansyömistäni niin paljon kuin mahdollista, mun kultainen keskitie on kala, joka oli Von Krahli Aedissa todella maistuvaa. Kaiken lisäksi ravintolan hinnat ovat todella matalia.

Mun hiihtolomani alku on ollut miellyttävä. Viime yö me oltiin hotellissa Helsingissä, ja tänään saavuttiin takaisin kotiin, ja valehtelisin, jos väittäisin, etten ole kaivannut mun omaa sänkyäni. Rahaa tuli käytettyä enemmän kuin haluaisin myöntää, mutta täysiin turhuuksiin en kuitenkaan tuhlannut. Ehkä.

Julkaisen täällä luultavasti vielä lisää kuvia mun puhelimesta huomenna tai ylihuomenna tai en koskaan.

Juuri nyt mä olen tosi tyytyväinen.

olen kirjoittanut koko viikon, tässä tulokset.

älkää murhatko mua nyt, kun jaan mieleni ja ajatukseni. senkin.

pilviä, varoituksia, kultaa ja aurinkoja
näin, kuinka kauneus ajautui murheeseen ja murhe ajautui murhaan
valvoin, kun yö oli pitkä ja kun yö oli pimeä se oli täynnä vaaroja
unohdin, kun minulle kerrottiin että minun täytyisi unohtaa
rakastin, kun en välittänyt enkä tiennyt, miksi en olisi
ja hohdit kuin vinoon jäätynyt jääpuikko, sinussa oli jotain kummaa mutta silti, kuin olisit kuin muut
olet valo, joka johtaa pimeässä, mutta olet myös majakka, joka nousee suoraan merestä
olet unelma, joka rakastaa mutta ei välitä
olet kirja, jonka rivien väleissä ei ole tekstiä mutta on kuvia ja vertauksia
olet maininta, jonka kuulin tuulenvireissä, auringonnousuissa, sateenkaarissa, harmaissa taivaissa
olet tehtävä, jonka teen, koska en saa jättää sitä tekemättä
olet vaikeus, joka minun on kohdattava vaikka tiedän etten haluaisi
olet ongelma, ja kaikessa katkeransuloisuudessasi tiedän etten koskaan ratkaise sinua
olet nerokkuus, ja olet katumus. olet turhautuminen, olet epäonnistuminen. olet välinpitämättömyys, olet rauha ja isolaatio. olet absoluutio, olet mahdoton ja olet unohtumaton.
oikku, joka johti auringonvalon kasvoillesi silmieni edessä oli sattumanvarainen, mutta niin hennosti kuin suunniteltu
minua vaivaa pelko siitä, mitä elämä ilman sinua tai kanssasi voisi olla ja mitä en koskaan saa, ja pelko siitä, että jos sinua ei enää olisi en koskaan saisi kokea sitä uudelleen

tule, tule nyt,
katso veriallasta
unohda kutsu.

löysin kutsumukseni murokulhosta, löysin sen katseista, löysin sen kaiuista, löysin sen valokuvista ja löysin sen lahjoista.
onko millään enää arvoa, kun arvoa on enää vain arvokkuudella?
tulevaisuus on yö, ja yö on kissapeto, hiljainen, vaativa ja kehräävä
mutta varo, jos silität sitä vastakarvaan, se raapaisee sinut verille
tulevaisuus on amme, joka vaikuttaa turvalliselta, mutta kun nukahdat, se imee sinut mataluuksiinsa ja hukut
sanat ovat kirottuja ja niissä ei ole enää mitään järkeä
onko luovuus edes tarpeellista, kun sille ei ole enää tilaa?
unohda kaikki mitä sinulle opetettiin ja juokse vastavirtaan, sillä ensimmäiset kilometrit ovat hankalia, mutta kun valtavirta on takanasi, edessäsi on tyhjä aukea, jonka voit täyttää millä tahdot




opeta tyttärellesi, että vaara on pimeässä ja varomattomuudessa
älä kiellä poikaasi olemasta vaara ja pimeä
opeta tyttärellesi, että on pelattava korttiensa mukaan
opeta pojallesi, että hänen on maa, taivas ja vedet
opeta tyttärellesi, että on kunnioitettava ja noudatettava
kerro pojallesi, että häntä tulee kunnioittaa

If the moon smiled, it would resemble you. You leave the same impression of something beautiful but annihilating.

You are the snowstorm, I'm purified, the darkest fairytale in the dead of night...I never meant to fall for you but I was buried underneath and all that I could see was white. [You're] my salvation.

Talven aurinko saa minut rakastumaan. Voisinko koskaan unohtaa?

here comes the darkness, it's eating out my brain now that the light has driven me insane, the fire is blazing and i'm still inside - i just want to die here, you won't let me out alive

some people say "life is like a ride", take it day by day never knowing why

my head is like a prison cell, I'm all by myself and I'm waiting for my friend to come and break me out

satunnaisia ja hämyisiä valokuvakokeiluja, väsyneitä iltoja, unohtelua, unisia aamuja ja aivan järkyttäviä olotiloja. kohta on jo helmikuu. miksi??

Do you still feel younger than you thought you would by now? Or darling, have you started feeling old yet? Don't worry I'm sure that you're still breaking hearts with the efficiency that only youth can harness...

And do you still think love is a laserquest or do you take it all more seriously? I've tried to ask you this in some daydreams that I've had but you're always busy being make believe

And do you look in the mirror to remind yourself you're there or has somebody's goodnight kisses got that covered? When I'm not being honest I pretend that you were just some lover

Now I can't think of there without thinking of you, I doubt that comes as a surprise
And I can't think of anything to dream about, I can't find anywhere to hide

And when I'm hanging on by the rings around my eyes and I convince myself I need another

For a minute it gets easier to pretend that you were just some lover

When I'm pipe and slippers and rocking chair singing dreadful songs about summer
Will I have found a better method of pretending you were just some lover?

Can you see what we're doing? There's so much we're in danger of losing, we're so lost, we're in danger

Jos et halua vähemmän tai enemmän miellyttävää sukellusmatkaa mun pään sisälle, lopeta lukeminen jo nyt alkuun. Etenkin jos tunnet mut henkilökohtaisesti etkä tiedä, luotanko mä suhun sataprosenttisesti. Mahdollisuus siihen, etten niin tee, on suuri.

Arvatkaa, onko olo lähellä hurmaavaa riemuvoittoa, kun jaksan vihdoin kirjoittaa jotain tälle sivulle. Hei ystäväiset, jotka tätä luette. Se joka laskee ensimmäisenä kuinka kauan on kulunut siitä, kun viimeksi vaivauduin, saa mitalin ja kaksi hedelmätoffeeta.

Missäkö olen ollut. Olen ollut katsomassa Game Of Thronesia. Olen myös kuunnellut paljon elokuvamusiikkia, ja rakastunut kovasti Ramin Djawadin sävellyksiin. Olen myös kehitellyt uuden unelman televisio- ja elokuvamusiikin säveltämisestä ja valtavanmoisen kiintymyksen Rose Leslieen. (Tiukasti seuraaville paikoille kiilaavat Natalie Dormer, Sophie Turner, Lena Headey ja Maisie Williams.) Olen saanut uuden kitaran ja nimennyt sen Rose Leslien esittämän Game Of Thrones-hahmon mukaan (joka sattuu olemaan yksi mun suosikeista.). Mun uuden rakkaan nimi on Ygritte ja se matkasi luokseni Tanskasta. Saatan myöntää, että olen pakkomielteinen.

 Tässä on minun Ygritte, minun elämäni rakkaus.

Game Of Thronesin sivuunnuttua, olen käynyt koulussa ja olen viimeistellyt syyslukukauden kokonaan, ja tammikuun viides on se päivä kun kouluun menen takaisin. Olen ehtinyt myös tässä parin kuukauden aikana pohdiskella sitä, kuka mä olen ja kuka mä haluan olla, vaikka en vieläkään oikein tiedä. Olen aloittanut piirtämisen ja maalaamisen uudestaan ja olen tehnyt päätökset siitä, että alan tehdä musiikkia ja lyriikoita uudelleen ja aloitan vähän terveellisemmän elämäntavan ja minäkuvan kehittämisen. En tiedä, kuinka hyvin epäonnistun, mutta kai aina saa yrittää.

Tämä viimeinen kuva kirjaimellisesti kuvaa mun vuotta 2014. Koko vuosi on ollut niin sekava, niin maaginen, niin kamala ja niin ihana. Mä menetin mun elämän ehkä tärkeimmän ihmisen omaa itsekkyyttäni ja sain hänet myös takaisin. Löysin uusia mielenkiintoja ja vanhat hiipuivat. Rakastin ja vihasin, itkin ja unohdin, luovutin ja annoin anteeksi. Kadotin itseni ja menetin kontrollin täysin liian useasti, jonka vuoksi vihasin ja vihasin ja vihasin, mutta mä seison vielä. Löysin itsestäni ja muista uusia puolia, löysin maailman ja tiedän, mitä mun täytyy tehdä, jotta elämä olisi mitä mä tahtoisin sen olevan. Päästin irti monesta asiasta, ja haluaisin sanoa, että olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. En vaan vielä tiedä onko se totta.

Uusi vuosi 2015 näyttää lupaavalta, mutta tiedän silti että mun sydän särkyy monta kertaa, että mun unelmat tuhoutuu ja että mä menetän niin paljon ihmisiä ympäriltäni, mutta aina vaan pitäis jaksaa toivoa, että tulot olisivat korkeampia kuin menot. Realismi on ehkä tylsää, mutta jos sut heitetään kiville, ehkä se ei tunnu niin kamalalta, kun tiedät siitä etukäteen.

Toivon, että sinä siellä vietät mahtavan vuoden. Toivon, että vuosi kohtelee sua hyvin, ja toivon, että sinä olet onnellinen. Toivon että sun unelmia toteutuu, ja toivon, että opit uusia asioita ja nautit kaikesta, mitä sulle tapahtuu, oli se sitten hyvää tai pahaa. Toivon että näet miten kaunis maailma on, toivon, että sä pystyt päästämään irti vihasta ja toivon että sä olet onnekas. Kaikkea hyvää ja kiitos että sain jakaa mun päätä.

Kello on 2:17, ja mua väsyttää. Tänään on 1. tammikuuta, ja vuosiluku on 2015. Hyvää yötä.