olen kirjoittanut koko viikon, tässä tulokset.

älkää murhatko mua nyt, kun jaan mieleni ja ajatukseni. senkin.

pilviä, varoituksia, kultaa ja aurinkoja
näin, kuinka kauneus ajautui murheeseen ja murhe ajautui murhaan
valvoin, kun yö oli pitkä ja kun yö oli pimeä se oli täynnä vaaroja
unohdin, kun minulle kerrottiin että minun täytyisi unohtaa
rakastin, kun en välittänyt enkä tiennyt, miksi en olisi
ja hohdit kuin vinoon jäätynyt jääpuikko, sinussa oli jotain kummaa mutta silti, kuin olisit kuin muut
olet valo, joka johtaa pimeässä, mutta olet myös majakka, joka nousee suoraan merestä
olet unelma, joka rakastaa mutta ei välitä
olet kirja, jonka rivien väleissä ei ole tekstiä mutta on kuvia ja vertauksia
olet maininta, jonka kuulin tuulenvireissä, auringonnousuissa, sateenkaarissa, harmaissa taivaissa
olet tehtävä, jonka teen, koska en saa jättää sitä tekemättä
olet vaikeus, joka minun on kohdattava vaikka tiedän etten haluaisi
olet ongelma, ja kaikessa katkeransuloisuudessasi tiedän etten koskaan ratkaise sinua
olet nerokkuus, ja olet katumus. olet turhautuminen, olet epäonnistuminen. olet välinpitämättömyys, olet rauha ja isolaatio. olet absoluutio, olet mahdoton ja olet unohtumaton.
oikku, joka johti auringonvalon kasvoillesi silmieni edessä oli sattumanvarainen, mutta niin hennosti kuin suunniteltu
minua vaivaa pelko siitä, mitä elämä ilman sinua tai kanssasi voisi olla ja mitä en koskaan saa, ja pelko siitä, että jos sinua ei enää olisi en koskaan saisi kokea sitä uudelleen

tule, tule nyt,
katso veriallasta
unohda kutsu.

löysin kutsumukseni murokulhosta, löysin sen katseista, löysin sen kaiuista, löysin sen valokuvista ja löysin sen lahjoista.
onko millään enää arvoa, kun arvoa on enää vain arvokkuudella?
tulevaisuus on yö, ja yö on kissapeto, hiljainen, vaativa ja kehräävä
mutta varo, jos silität sitä vastakarvaan, se raapaisee sinut verille
tulevaisuus on amme, joka vaikuttaa turvalliselta, mutta kun nukahdat, se imee sinut mataluuksiinsa ja hukut
sanat ovat kirottuja ja niissä ei ole enää mitään järkeä
onko luovuus edes tarpeellista, kun sille ei ole enää tilaa?
unohda kaikki mitä sinulle opetettiin ja juokse vastavirtaan, sillä ensimmäiset kilometrit ovat hankalia, mutta kun valtavirta on takanasi, edessäsi on tyhjä aukea, jonka voit täyttää millä tahdot




opeta tyttärellesi, että vaara on pimeässä ja varomattomuudessa
älä kiellä poikaasi olemasta vaara ja pimeä
opeta tyttärellesi, että on pelattava korttiensa mukaan
opeta pojallesi, että hänen on maa, taivas ja vedet
opeta tyttärellesi, että on kunnioitettava ja noudatettava
kerro pojallesi, että häntä tulee kunnioittaa

If the moon smiled, it would resemble you. You leave the same impression of something beautiful but annihilating.

You are the snowstorm, I'm purified, the darkest fairytale in the dead of night...I never meant to fall for you but I was buried underneath and all that I could see was white. [You're] my salvation.

Talven aurinko saa minut rakastumaan. Voisinko koskaan unohtaa?