Jos et halua vähemmän tai enemmän miellyttävää sukellusmatkaa mun pään sisälle, lopeta lukeminen jo nyt alkuun. Etenkin jos tunnet mut henkilökohtaisesti etkä tiedä, luotanko mä suhun sataprosenttisesti. Mahdollisuus siihen, etten niin tee, on suuri.
Arvatkaa, onko olo lähellä hurmaavaa riemuvoittoa, kun jaksan vihdoin kirjoittaa jotain tälle sivulle. Hei ystäväiset, jotka tätä luette. Se joka laskee ensimmäisenä kuinka kauan on kulunut siitä, kun viimeksi vaivauduin, saa mitalin ja kaksi hedelmätoffeeta.
Missäkö olen ollut. Olen ollut katsomassa Game Of Thronesia. Olen myös kuunnellut paljon elokuvamusiikkia, ja rakastunut kovasti Ramin Djawadin sävellyksiin. Olen myös kehitellyt uuden unelman televisio- ja elokuvamusiikin säveltämisestä ja valtavanmoisen kiintymyksen Rose Leslieen. (Tiukasti seuraaville paikoille kiilaavat Natalie Dormer, Sophie Turner, Lena Headey ja Maisie Williams.) Olen saanut uuden kitaran ja nimennyt sen Rose Leslien esittämän Game Of Thrones-hahmon mukaan (joka sattuu olemaan yksi mun suosikeista.). Mun uuden rakkaan nimi on Ygritte ja se matkasi luokseni Tanskasta. Saatan myöntää, että olen pakkomielteinen.
Tässä on minun Ygritte, minun elämäni rakkaus.Game Of Thronesin sivuunnuttua, olen käynyt koulussa ja olen viimeistellyt syyslukukauden kokonaan, ja tammikuun viides on se päivä kun kouluun menen takaisin. Olen ehtinyt myös tässä parin kuukauden aikana pohdiskella sitä, kuka mä olen ja kuka mä haluan olla, vaikka en vieläkään oikein tiedä. Olen aloittanut piirtämisen ja maalaamisen uudestaan ja olen tehnyt päätökset siitä, että alan tehdä musiikkia ja lyriikoita uudelleen ja aloitan vähän terveellisemmän elämäntavan ja minäkuvan kehittämisen. En tiedä, kuinka hyvin epäonnistun, mutta kai aina saa yrittää.
Tämä viimeinen kuva kirjaimellisesti kuvaa mun vuotta 2014. Koko vuosi on ollut niin sekava, niin maaginen, niin kamala ja niin ihana. Mä menetin mun elämän ehkä tärkeimmän ihmisen omaa itsekkyyttäni ja sain hänet myös takaisin. Löysin uusia mielenkiintoja ja vanhat hiipuivat. Rakastin ja vihasin, itkin ja unohdin, luovutin ja annoin anteeksi. Kadotin itseni ja menetin kontrollin täysin liian useasti, jonka vuoksi vihasin ja vihasin ja vihasin, mutta mä seison vielä. Löysin itsestäni ja muista uusia puolia, löysin maailman ja tiedän, mitä mun täytyy tehdä, jotta elämä olisi mitä mä tahtoisin sen olevan. Päästin irti monesta asiasta, ja haluaisin sanoa, että olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. En vaan vielä tiedä onko se totta.
Uusi vuosi 2015 näyttää lupaavalta, mutta tiedän silti että mun sydän särkyy monta kertaa, että mun unelmat tuhoutuu ja että mä menetän niin paljon ihmisiä ympäriltäni, mutta aina vaan pitäis jaksaa toivoa, että tulot olisivat korkeampia kuin menot. Realismi on ehkä tylsää, mutta jos sut heitetään kiville, ehkä se ei tunnu niin kamalalta, kun tiedät siitä etukäteen.
Toivon, että sinä siellä vietät mahtavan vuoden. Toivon, että vuosi kohtelee sua hyvin, ja toivon, että sinä olet onnellinen. Toivon että sun unelmia toteutuu, ja toivon, että opit uusia asioita ja nautit kaikesta, mitä sulle tapahtuu, oli se sitten hyvää tai pahaa. Toivon että näet miten kaunis maailma on, toivon, että sä pystyt päästämään irti vihasta ja toivon että sä olet onnekas. Kaikkea hyvää ja kiitos että sain jakaa mun päätä.
Kello on 2:17, ja mua väsyttää. Tänään on 1. tammikuuta, ja vuosiluku on 2015. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti