mä oon kyllästynyt siihen että mä en ole. miksi? miksi en voisi olla?
kaikki on ihan mun omaa syytä. olen kyllästynyt siihenkin. olen kyllästynyt pettämään odotuksia, olen kyllästynyt turhautumiseen, olen niin kyllästynyt itseeni ja olen kaikista eniten kyllästynyt pelkäämään. miksi mä en ole ystävä enkä tärkeä? miksi mä en ole viisas, miksi mä olen vihainen? miksi mä olen allapäin? miksi mä en ole juuri niitä asioita, joita mä toivon olevani? miksi olen mitä en tahtoisi?
luulin että elämässä saisi valita, luulin niin että ovet oli avoinna ja luulin että mua tervehdittäisiin iloisena. niin monet asiat on imenyt musta energiaa ja niin monet asiat aiheuttaa verta. ja mä en voi enää lopettaa sitä, en enää voi, en pysty. mä tarvitsen jonkun auttamaan mua, mutta tämä kaikkien rakastama salaperäinen joku ei ole olemassakaan, toisin kuin mä. mä olen olemassa. vihaan sitä, että toivon etten.
mä olen pahoillani jos sä luet tätä. mua vihastuttaa ja mä haluan purkaa tekstiä ulos mun kallosta, jotta ne hemmetin sanat ei jyskytä korvien välissä veren suhinan ohella niin etten saa välillä henkeä. anteeksi.
mä olen pahoillani jos sä luet tätä. mua vihastuttaa ja mä haluan purkaa tekstiä ulos mun kallosta, jotta ne hemmetin sanat ei jyskytä korvien välissä veren suhinan ohella niin etten saa välillä henkeä. anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti